Martan määritelmä kuuluu näin; ”Martat on
kotitalousneuvontaa tekevä kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden
hyvinvointia sekä tarjoaa jäsenilleen monipuolista toimintaa ja
yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksia.” Kuitenkin monelle tulee
martoista mieleen ryhmä iäkkäämpiä ihmisiä syömässä pullaa. Totta tämäkin,
mutta myös paljon
paljon muuta.
Nykyisin marttakerhoja luodaan esim. yliopistoissa ja
jäsenten keski-ikä yleensäkin on laskussa. Mekin olemme saaneet tänä vuonna
pari nuorta jäsentä. Iltamien aiheet ja kulku ovat hyvin paljon jäsenten
päätettävissä.
Itse liityin marttoihin viime syksynä, joten edes täyttä
vuotta ei ole takana. Syyni liittyä oli yksinkertainen; halusin oppia
kädentaitoja. Ratkaisu osoittautui oikeaksi, sillä opin jo pelkästään viime
syksynä tekemään villasukat, isoäidin neliön, virkkaamaan kukkia sekä
dominoneuleen. Nämä eivät välttämättä liittyneet iltamien aiheisiin, vaan omiin
kiinnostuksen kohteisiin sekä näkemääni. Löysin kuitenkin illoista jotain
paljon arvokkaampaa.
Normaali marttailta etenee suurin piirtein niin että kävelen
sisään, etsin vapaan paikan ja rentoudun hakemalla kahvin ja jotain makeaa tai
suolaista (usein jonkun jäsenen leipomaa). Ja sitten vaihdetaan kuulumisia niin
yleisesti, kuin illan aiheenkin kannalta. Ja sitten mennään illan aiheeseen
kunnolla. Kuitenkaan jos aiheesta ei ole kiinnostunut sivussa voi tehdä omia
töitään.
Marttailloista löysin kuitenkin vielä arvokkaamman asian. Tämä
arvokas asia ovat ihmiset, joilta voi kysyä apua, neuvoa ja mielipiteitä
käsitöistä ja kaikesta muusta. Voin oppia uutta ja kuulla mitä on meneillään
milloinkin ympäri Espoota tai esimerkiksi Tallinnassa. En olisi ikinä kuullut
Karnaluksista ilman marttoja.
Martoilla on uskomaton tietoverkko, sillä aina joku tietää
jostain uudesta ja kiehtovasta. Neuvoja ei myöskään aina saa pelkästään
käsitöiden kohdalla, vaan myös paljon muistakin asioista jotka ovat lähempänä
elämää, jos vain uskaltaa kysyä. Neuleet, virkkaukset, leivonta, kodinhoito, kulttuuri,
tapahtumat, ja lista vain jatkuu. Kuulumisia ja menoja vaihdellaan. Ja ennen
kuin huomaan olen oppinut jotain uutta Espoosta, käsitöistä tai elämästä.
-
Elina M. 23 v.